Anna ja keittiön pöytä
Anna otti minuun yhteyttä syksyn alussa. Hän tekee kotikeittiössään lyhyitä ihonhoitovideoita, joissa esittelee seerumeita ja kosteusvoiteita. Kuvaus onnistui hänen mielestään hyvin: valo oli kirkas, ääni kuului ja kädet pysyivät kuvassa. Silti katsojat kommentoivat, ettei pullon etikettiä saanut luettua.
Pyysin Annaa lähettämään kolme tuoretta otosta. Jo ensimmäisessä näkyi syy. Lasinen pullo oli keittiön ikkunan vieressä, ja pullon kyljessä kiilsi valkoinen suorakulmio, joka peitti tuotenimen lähes kokonaan. Anna oli huomannut kiillon kuvatessaan, mutta luuli sen kuuluvan lasipullojen luonteeseen.
Tämä on tavallinen tilanne. Kun kuvaa omaa tuotettaan, silmä tottuu heijastukseen, koska tietää jo, mitä etiketissä lukee. Katsoja ei tiedä, ja hänelle kiilto on aukko tiedossa. Siksi lähdimme käymään läpi kuvausasetelmaa järjestelmällisesti eikä pelkällä tuntumalla.
Mistä heijastus tulee
Heijastus syntyy aina valonlähteestä, joka näkyy pinnasta kameraan päin. Kiiltävässä pullossa, lasipurkissa tai metallikorkissa peilautuu kaikki kirkas, mitä on kameran puolella tai sen takana. Annan tapauksessa syyllinen oli ikkuna, mutta pienempiä heijastuksia löytyi myös pöytälampusta ja valkoisesta paidasta.
Näytin Annalle yksinkertaisen tempun. Kun katsoo pulloa kameran paikalta, heijastuksen näkee omin silmin. Jos liikuttaa päätä sivulle, heijastus liikkuu pullon pinnalla. Näin löytää kulman, jossa kiilto siirtyy pois etiketistä. Joskus riittää, että pulloa kääntää muutaman asteen tai kameraa siirtää kymmenen senttiä.
Toinen keino on muuttaa valonlähdettä. Ikkunan eteen laitettu ohut valkoinen kangas levittää valon laajemmalle alueelle, jolloin kiilto pehmenee ja muuttuu vaaleaksi hohteeksi, joka ei enää peitä tekstiä. Kovaa, pientä valonlähdettä kannattaa välttää.
- Katso asetelmaa kameran paikalta, älä pöydän takaa
- Käännä pulloa pienin askelin ja seuraa kiiltoa
- Pehmennä ikkunan valo ohuella kankaalla
Tarkistuslista käytännössä
Kävimme Annan kanssa läpi listan, jonka olen koonnut kuvausta edeltäviin minuutteihin. Se on lyhyt tarkoituksella, jotta sen jaksaa tehdä joka kerta. Ensin kuvataan kymmenen sekunnin koe ja katsotaan se suurelta ruudulta, ei kameran pieneltä näytöltä, koska pienellä ruudulla heijastukset hukkuvat.
Sitten tarkistetaan kolme asiaa: onko etiketti luettavissa, onko ihon tai käsien päällä kovia varjoja ja jääkö jokin tuotteen osa kätensä tai muun esineen taakse. Anna huomasi, että oikea kämmen peitti pumppupullon suuttimen juuri sillä hetkellä, kun hän levitti tuotetta, joten katsoja ei nähnyt, miten annostelu tapahtuu.
Lopuksi katsotaan tausta. Pöydälle jäänyt lasi, vesipullo tai peili saattaa tuoda kuvaan odottamattomia kiiltoja. Anna siirsi kaiken ylimääräisen pois ja tummensi ikkunan puoleisen reunan mustalla kartongilla, jolloin pullon sivusta tuli rauhallisempi.
- Kymmenen sekunnin koekuva suurelta ruudulta
- Etiketti luettavissa ilman kallistamista
- Kädet eivät peitä tuotetta tärkeällä hetkellä
- Taustalta pois kiiltävät ylimääräiset esineet
Varjot ja piilossa olevat yksityiskohdat
Heijastusten lisäksi näkyvyyttä syövät varjot. Annan kuvauksessa lamppu oli takana vasemmalla, joten oikea käsi heitti varjon pullon päälle juuri silloin, kun hän kääntyi näyttämään korkkia. Pienikin varjo etiketin kohdalla voi tehdä tekstistä epäselvän, vaikka kuva olisi muuten tarkka.
Ratkaisu oli siirtää valo hieman eteen ja ylemmäs, kameran taakse. Silloin varjot putoavat pöydälle ja pois tuotteen edestä. Lisäksi Anna otti käyttöön valkoisen kartongin pöydälle, joka heijasti valoa takaisin varjopuolelle ja pehmensi kontrastia.
Piilossa olevia yksityiskohtia ovat myös tuotteen pienet tekstit, kuten käyttöohje tai ainesosaluettelo. Jos ne ovat olennaisia, ne kannattaa kuvata erikseen lähikuvana ja pitää paikallaan pari sekuntia, jotta katsoja ehtii lukea. Anna lisäsi tämän jokaiseen esittelyyn kerran, ja kommentit muuttuivat kysymyksistä kiitoksiksi.
Mitä Anna teki toisin seuraavalla kerralla
Kaksi viikkoa myöhemmin Anna kuvasi uuden esittelyn samassa keittiössä. Hän vei ikkunan eteen ohuen verhon, siirsi lampun kameran taakse ja kuvasi koeotoksen ennen varsinaista kuvausta. Tällä kertaa pullon etiketti oli luettavissa jokaisessa kohdassa, ja hän säästi ajan, jonka olisi käyttänyt uusintaottoihin.
Hän kertoi, että tarkistus vei alle viisi minuuttia, mutta sai hänet katsomaan omaa asetelmaansa katsojan silmin. Se on listan varsinainen hyöty: se pakottaa pysähtymään ennen kuin nauhoitus alkaa, kun virheen korjaaminen on vielä helppoa.
Annan tapaus ei ole poikkeus. Samat heijastukset ja varjot toistuvat lähes jokaisessa kotikuvauksessa, koska huone, ikkuna ja pöytä ovat harvoin suunniteltu kuvaamista varten. Pienet siirrot riittävät, kun tietää, mitä etsiä.
Annan videoissa ei ollut vikaa kameran laadussa eikä esiintymisessä, vaan yhdessä ikkunassa ja yhdessä kämmenessä. Kun heijastukset, varjot ja piilossa olevat yksityiskohdat tarkistetaan ennen kuvausta, katsoja näkee sen, minkä esittelijä haluaa näyttää. Kokeile omassa kuvauspaikassasi ensin kymmenen sekunnin koekuvaa ja katso se suurelta ruudulta. Usein ratkaisu löytyy muutaman sentin siirrosta.