Pehmeä valo kasvoille: rakenna se vaihe vaiheelta kotona

Hyvä lähtökohta on valo kameran vieressä, noin kolmenkymmenen asteen kulmassa esittelijän etupuolella ja suunnilleen silmien korkeudella. Näin varjot putoavat kevyesti nenän ja leuan alle eivätkä jyrkästi sivulle. Kasvot näyttävät pyöreiltä ja iho tasaiselta.

Jos nostat valon liian korkealle, silmäkuopat jäävät pimentoon ja katse näyttää väsyneeltä. Jos laskat sen liian alas, syntyy kummituskertomuksen valaistus, joka ei sovi mihinkään kauneusvideoon. Pienikin korkeuden muutos näkyy heti, joten liikuta lamppua senttejä, älä kymmeniä senttejä.

Tarkista kasvojen molemmat puolet. Kun valo tulee yhdeltä puolelta, toinen poski jää tummemmaksi. Pieni ero on luonnollinen ja antaa kasvoille muotoa, mutta jos se häiritsee, kokeile vastapuolelle valkoista heijastinta, vaikka vaahtomuovilevyä tai paksua valkoista kartonkia.

Muista, että ihonhoitoesittelyssä käsi liikkuu kasvoilla. Kun käsi tulee kameran ja valon väliin, se heittää varjon kasvoille. Harjoittele liike kerran läpi ja katso, kohdistuuko varjo kohtaan, jota yleisön pitäisi nähdä.

Valon pehmeys ei ole lampun ominaisuus vaan valonlähteen koon ja etäisyyden suhde kohteeseen. Suuri valopinta lähellä kasvoja antaa pehmeän valon, pieni ja kaukainen kovan. Siksi softbox tai valkoinen diffuusiokangas lampun edessä tekee niin suuren eron.

Tuo valonlähde mahdollisimman lähelle kasvoja siten, että se ei vielä näy kuvassa. Samalla valo vahvistuu, joten voit himmentää lamppua tai pienentää tehoa. Jos käytät ikkunavaloa, ripusta ikkunaan ohut valkoinen kangas, joka tasaa suoran auringonvalon.

Älä pehmennä liikaa. Täysin varjoton valo tekee kasvoista litteät ja kuvasta tylsän. Haluat pienen, pehmeän varjon, joka kertoo ihon muodoista. Katso kuvaa näytöltä ja kysy, erottuuko poskipää ja nenänvarsi, vai onko kaikki sulanut yhdeksi vaaleaksi pinnaksi.

Yritä tehdä pehmennys ilman kalliita laitteita. Pyykkipoikilla kiinnitetty leivinpaperi ei ole kaunis, mutta se toimii kokeilussa. Kun näet, mitä pehmennys tekee, tiedät myös, mitä oikeasti haluat ostaa, jos haluat ostaa.

Ihon sävy näkyy oikein vain, kun kaikki valo on samaa väriä. Jos huoneessa palaa lämmin kattovalo ja kuvausvalo on kylmän valkoinen, iho saa kaksi sävyä, joita valkotasapaino ei korjaa kerralla. Sammuta siis muut valot kuvauksen ajaksi.

Ikkunasta tuleva päivänvalo muuttuu päivän mittaan. Syksyllä ero on suuri: aamun kirkas valo ja iltapäivän pehmeä, keltainen valo näyttävät kamerassa täysin erilaisilta. Jos kuvaat useamman videon samalla viikolla, sulje verhot ja luota omaan valoosi, niin sävyt pysyvät samoina.

Valitse lamppu, jonka värilämpötila tunnetaan, ja pidä se samana kaikissa kuvauksissa. Kirjoita arvo muistiin kuvausasetelman viereen. Sama koskee kameran asetuksia: lukitse valkotasapaino käsin, ettei kamera arvaile uudelleen kesken esittelyn.

Kokeile myös kasvojen vieressä pidettävää vaaleaa korttia. Jos kortti näyttää ruudulla puhtaan valkoiselta, valo on kunnossa. Jos se vetää keltaiseen tai siniseen, korjaa ensin valaistus ja vasta sitten kameran asetukset.

Tee lyhyt koenauhoitus ennen jokaista varsinaista kuvausta. Kymmenen sekuntia riittää. Katso tallenne isolta näytöltä, älä pelkästä kameran pienestä ruudusta, sillä pieni näyttö anteeksiantaa liikaa.

Käy läpi muutama kohta: onko kirkkain kohta kasvoilla ylivalottunut, ovatko silmät varjossa, näkyykö lasien tai korujen heijastuksia ja pysyykö iho samansävyisenä leuasta otsaan. Jos jokin näistä pettää, muuta yhtä asiaa kerrallaan ja kuvaa uusi koe.

Pyydä myös katsomaan, miltä näyttää, kun esittelijä liikkuu. Nojaaminen eteenpäin tuo kasvot lähemmäs valoa ja voi polttaa ihon. Päätä, kuinka paljon esittelijä saa liikkua, ja sovi se ennen kuin kamera käynnistyy.

Kirjaa onnistunut asetelma ylös: lampun etäisyys, korkeus ja kulma sekä kameran asetukset. Kun kirjoitat ne muistiin, voit toistaa saman valon viikkojen päästä ilman arvailua, ja videosarjasi näyttää yhtenäiseltä.

Yleisin virhe on liian voimakas valo liian kaukana. Silloin valo on kova, vaikka lamppu olisi pehmennetty. Tuo valo lähemmäs ja heikennä sen tehoa, ja ihon ilme muuttuu heti rauhallisemmaksi.

Toinen virhe on valon asettaminen suoraan kameran taakse vasta alkuun. Se tasoittaa varjot, mutta vie kasvoilta muodon. Siirrä lamppua hieman sivulle, niin ilme elää taas.

Kolmas virhe on unohtaa tausta. Kun valo osuu kasvojen lisäksi seinään, seinälle syntyy varjo esittelijän taakse. Vedä esittelijä seinästä irti tai käännä valo hieman alaspäin.

Älä myöskään yritä korjata kaikkea jälkikäsittelyssä. Valon ongelmat on helpompi ratkaista kuvauspaikalla kuin editointiohjelmassa, ja ratkaisut pysyvät mukanasi kaikissa seuraavissa videoissa.